Karvan lähtö lähellä

Eilen trimmissä kävi ystäväni aivan ihastuttava aprikoosin värinen villis. On pienestä pennusta asti käynyt luonani. Vierestä on ihana seurata pikkuisten ”aikuistumista” ja tämäkin tyttönen on kyllä kovasti rauhoittunut villimmistä ajoistaan. Otti pöydällä rennosti ja nousi seisomaan aina käskystä. Niin ne nuoretkin koirat oppivat ettei se trimmaajalla käynti olekaan niin kauhea juttu vaan oikeastaan ihan jees kun olo on sen jälkeen siisti ja puhdas 🙂 Hyvä suhde trimmaajaan ja trimmaukseen syntyy koiran kanssa heti ensimmäisistä trimmauksista lähtien. Ja paljon silläkin on väliä mitkä ovat rajat omassa kodissa. Toisinaan koira käyttäytyy jopa paremmin trimmaajan kuin omistajan kanssa. Trimmaajan työ on siis paljon enemmän kuin vain taito käyttää saksia tai trimmausveistä. Todellinen taito koostuu siitä, että pärjää koiran kuin koiran kanssa ja luottamussuhde koiran kanssa syntyy heti alkumetreillä. Siksi itse suhtaudun hieman kriittisesti esim. siihen, että osa trimmaajista veloittaa ekstraa ns. ”huonosti käyttäytyvien” koirien kanssa. Eikö todelliset taidot juuri mitata haasteellisempien tapausten kanssa? Mielestäni siihen on aina syy mikäli koira käyttäytyy ”huonosti” trimmaajan luona. Yleisin syy on pelko. Silloin toimitaan rauhallisesti ja ei hätiköiden. Toinen syy on dominoiva asenne; ”Minuunhan ei kosketa sieltä !”. Näille on vain tehtävä selväksi heti alussa, että moinen asenne ei ole hyväksyttävää ja tällä kertaa täällä määrää itse trimmaaja 🙂 Kolmas ryhmä on taas yleensä vanhat koirat joilla esim. jalat ovat herkkä paikka. Vanhusten kanssa on vain toimittava nopeasta ja varmoin ottein, jotta trimmaushetki ei olisi liian väsyttävä. Jokatapauksessa, trimmaus vaati paljon, mutta on samalla niin antoisaa. Jokainen koira on erilainen ja se tekeekin tästä alasta niin kiehtovaa 🙂